Itälinnan kauppa 1904-2014

Putajaan tulee kauppa

Entisaikaan maaseudulla kauppaa käytiin lähinnä markkinoilla, sillä kauppaliikkeitä sai perustaa vain kaupunkeihin. Vapaamielisenä tunnettu keisari Aleksanteri II kuitenkin helpotti maaseudun asemaa laajentamalla elinkeinovapautta, minkä seurauksena kauppaliikkeitä alkoi syntyä myös kaupunkien ulkopuolelle.

Uutta vuosisataa oli eletty vasta lyhyen aikaa, kun Putajassa Viitasaaren torpassa pienimuotoista kauppaa tehnyt Nestori Östman päätti perustaa oman kauppaliikkeen. Ihan yksinkertaista se ei ollut, sillä lupaa perustamiselle tuli hakea senaatista, joka teki päätöksensä läänin kuvernöörin toimittamien tietojen perusteella. Kun lupa oli annettu tuli hakijan toimittaa päätös kruununvoudille, minkä jälkeen kaupan saattoi avata sille tarkoin määriteltyyn paikkaan. Östmanin kaupan paikka oli Putajan Sahansaaressa. Pian kaupan perustamisen jälkeen toiminta jäi Yrjö-pojalle isä-Nestorin keskittyessä jälleen puusepäntyöhönsä.

Östmanin puodissa

Putajan uusi kauppa huokui omanlaistansa tunnelmaa. Tilan seiniä kiersivät tavaroita täynnä olleet hyllyt ja lokerot. Lisäksi tiskillä oli lasikaappi pientavaroita varten. Katosta roikkuivat lamput, lyhdyt ja muut ripustettavat esineet. Lattialla puolestaan olivat köysirullat, tangot, hevosenkenkäteline, sillitynnyri ja petrolikannu. Kahvipavut myytiin raakana säkistä ja sokeri topista, joista suurin oli 11-kiloinen. Koska kotimainen viljantuotanto ei vielä 1900-luvun alussa kyennyt tyydyttämään kysyntää, myytiin puodissa myös venäläisiä, saksalaisia, englantilaisia ja amerikkalaisia ruis- ja vehnäjauhoja.

Tupakkatuotteitakin oli runsaasti. Oli lehtitupakkaa, hienoa ja vahvaa suutupakkaa, nuuskaa ja paperosseja. Niillä oli sellaisia nykyään jo kadonneita nimiä kuten Kataja, Kaukaasia, Saima, Suksi-Matti ja Työmies. Tupakkamiehille mieluisia olivat muuten myös ns. kitutikut, jotka syttyivät ensin mutta leimahtivat vasta hetkeä myöhemmin, jolloin ne toimivat hyvin myös tuulisella säällä. Löytyi hyllyiltä myös meille tuttuja tuotenimiä kuten Pihlajanmarja- ja KisKis-karamellit, Elovena-kaurahiutaleet, Sirkku- ja Pulmu-sokerit, Sisu-pastillit ja Fazerin sininen suklaa.

Kriisien kautta rauhaan

Ensimmäinen Östmanin kauppaa kohdannut vaikea aika lienee ollut ensimmäinen maailmansota, jonka laineet löivät Keski-Euroopasta Suomeen. Epävarmuus kasvoi ja kun kaupankäynti ulkomaiden kanssa tyrehtyi, alettiin kärsiä tavarapulasta. Hinnat nousivat paitsi tavarapulan myös sotaverojen ja rahan arvon alenemisen vuoksi. Vuonna 1917 jouduttiin viljan osalta säännöstelyyn. Samaan aikaan levottomuus alkoi Suomessakin kasvaa ja mm. Suodenniemellä koettiin silloin väkivaltaiseksi äitynyt maatalouslakko.

Seuraava koitoksen aika oli 1930-luvun pulakausi, joka pudotti ihmisten ostovoiman erittäin alas. Työttömyys lisääntyi ja konkurssit ja pakkohuutokaupat yleistyivät. Östmanin kauppaliike osoittautui kuitenkin siinä määrin menestyväksi, että se kykeni vuonna 1932 avaamaan sivuliikkeen Kittilän kylään vastapäätä nykyistä Urheilutaloa paikassa, josta Oskari Jalosen kauppaliike oli aiemmin tuhoutunut tulipalossa. Vaikeat ajat alkoivat vähitellen hellittää. Yrjö Itälinna muisteli myöhemmin, ettei kaupalla noina aikoina paljon ansainnut mutta toisaalta menotkin olivat tuohon aikaan pienet.

Kittilän kauppaliikkeestä tuli pääliike vuonna 1934, jolloin Yrjö Östman muutti sen yhteydessä olleeseen asuinrakennukseen. Vuonna 1935, Kalevalan 100-vuotisjuhlinnan aikoihin, Östmanin nimi suomennettiin Itälinnaksi. Kahta vuotta myöhemmin Putajan Sahansaaren myymälän tontin vuokrasopimus umpeutui eikä Putajan Saha ollut sitä halukas enää jatkamaan. Niinpä Putajasta hankittiin kaupalle uusi tontti, jolle saarella ollut päärakennus siirrettiin. Siinä kauppa toimi Itälinnan omistuksessa vuoteen 1967 saakka ja muiden hoitamana vielä pidempäänkin.

Talvisodan alkaessa kahvi ja sokeri menivät kortille ja pian perässä seurasivat monet muutkin tärkeät tuotteet. Lisäksi etenkin vaate- ja jalkinetavarasta oli puutetta, koska niitä otettiin armeijan tarpeisiin. Kaikkiaan säännöstely merkitsi melkoista kuponkisotaa, koska sen kestäessä painettiin 162 erilaista säännöstelykorttia, joista enimmillään 51 oli samanaikaisesti voimassa. Toinen säännöstelyn ilmiö olivat korviketuotteet, jotka kehitettiin paikkaamaan ankaraa puutetta.

K-kilven kanssa 2000-luvulle

Maaliskuussa 1947 kiinnitettiin Itälinnan kaupan ikkunaan Keskon osakeasiakkaiden yhteinen liiketunnus, K-kilpi. Rauhan vuodet toivat mukanaan kasvua ja vakautta ja Itälinnassakin harjoitettiin paitsi vähittäis- myös tukkukauppaa. Parhaimmillaan seitsemän alueen pientä kauppaliikettä hankki tuotteensa Itälinnasta.

Vuonna 1957 valmistui uusi kauppakiinteistö Isoveden Einolta ostetulle tontille Pohjakylään Suodenniemen Vehnämyllyn naapuriin. Noita tiloja laajennettiin vuonna 1983 ja niissä kauppa toimi aina vuoteen 2014 saakka.

1960-luku oli Suomessa myymäläautojen kultakautta. Maanteillämme liikkui tuolloin yhteensä noin 1200 liikkuvaa myymälää. Itälinnan ensimmäinen myymäläauto aloitti liikennöinnin 27.7.1962 ja neljän vuosikymmenen aikana niitä ehti olla liikkeellä toistakymmentä, välillä kaksikin samaan aikaan. Ensin autot liikkuivat vain Suodenniemellä mutta myöhemmin ne palvelivat myös Mouhijärvellä, Hämeenkyrössä ja Ikaalisissa. Kauppa-autotoiminta jatkui 40 vuoden ajan vuoteen 2002 saakka.

Vuonna 1978 Itälinnassa koettiin sukupolvenvaihdos, kun lähes 80 vuoden ikään ehtinyt Yrjö jätti kaupanpidon pojilleen Reijolle ja Maurille. Yhdessä he jatkoivat Reijon eläköitymiseen vuoteen 2000 saakka, minkä jälkeen Mauri jatkoi kauppiaana omaan eläkeikäänsä vuoteen 2014.

110 vuoden ikään ehtineen kaupan aikana maailma ehti muuttua paljon. Maa itsenäistyi, sodat sodittiin ja valuutta vaihtui. Suodenniemellä kauppaliikkeiden määrä ehti noina vuosikymmeninä vähentyä yli 20:stä kahteen. Samaan aikaan väkiluku, joka korkeimmillaan 1940-luvun lopussa kävi yli 3000:ssa, oli laskenut noin tuhanteen.

Syksyllä 2014 päättyi hieno kaari Sahansaaresta Pohjakylään, joka jätti jälkeensä lämpimät muistot sekä suodenniemeläisten että pitäjässä vierailleiden mieliin.

Kuvia vuosikymmenten varrelta